Tonttia etsimässä

Joskus kesällä 2012 kun tulin jälleen kerran iltamyöhällä tallilta kotiin, niin erehtyi Mikko vitsailemaan, että pitäisikö meillä olla sellainen koti missä hevoset voisivat asua pihassa. Kun kerran vaimo on aina tallilla, niin olisiko vaimo sitten aina kotona jos tallikin olisi kotona? Luonnollisesti pidin kovasti Mikon tavasta ajatella. Ehdoksi Mikko asetti kuitenkin, että talon pitäisi olla Meri-Porin suunnalla, eli Mikon lapsuuden maisemissa. Taisi Mikko kuvitella, etten suostuisi lähtemään Noormarkusta ikinä ja siksi heitti tuon ehtonsa. Mutta yyterissä maastoilleena sehän sopi paremmin kuin hyvin, siellähän on loistavat puitteet hevosteluun.

Tästä alkoi kuumeinen talojen katselu ja tuli siinä ajeltua kilometri jos toinenkin kun ajeltiin ympäri Poria sopivia taloja katsastaessa. Heti alussa huomattiin, että oli ollut melko utopistinen haave löytää Meri-Porista tarpeeksi hyväkuntoinen talo sopivalla sijainnilla. Sen verran talokuumetta oli kuitenkin jo siinä ehditty kehittämään, että laajennettiin etsinnät ympäri Poria ja Ulvilassakin tuli paria taloa käytyä katsomassa. Kuitenkin jossain takaraivossa jyskytti se ajatus, että kyllä sinne Meri-Poriin olisi mukava päästä ja kaikkea muuta voi talossa jälkikäteen muuttaa, mutta ei sitä sijaintia.

Mutta kun kärsivällisyys ei koskaan ole kuulunut varsinaisesti hyveisiini, keväällä 2013 aloitimme varovaisesti tutkailemaan myytäviä tontteja. Yksi kiinnostava tontti oli Porin yyterin Riitasarassa, mutta senkin myynti-ilmoitus ehti katoamaan siinä harkinnan vielä ollessa päällä. Mekö rakentajiksi? Eihän me olla rakennettu kuin hiekkakakkuja ja suurin aikuisiänkin rakennusprojekti on ollut kissan ulkoiluaitaus. Eli ei mitään Jorma Piisisiä kumpikaan. Mutta koska olen siunattu hyvillä puhelahjoilla ja hiukan hullulla päällä, aloin työkeikoilla höpöttelemään asiakkailleni tontinostosuunnitelmistamme. Kun kolme eri asiakastani oli kertoneet rakentaneensa itse hirsitalon ja vertasivat tätä lähinnä legotalojen kasaamiseen, niin aloin maalailemaan kotona Mikolle merituulen tuoksuisia mielikuvia omasta pienestä hirsipytingistä, jonka me omin pikku kätösin rakentaisimme juuri haluamallemme paikalle.

Alkusyksyllä 2013 minusta tuli siis tuttu ilmestys Porin Maanmittauslaitoksella, kun kävin selvittelemässä eri maa-alueiden omistajia yyterissä. Tyrmistys olikin sitten kova kun vastaukset olivat lähinnä UPM, Porin kaupunki, UPM, Porin kaupunki.... Yksi sopiva metsätila oli myytävänä yyterissä, mutta sinne ei Porin kaupunki näyttänyt vihreää valoa rakennussuunnitelmien suhteen. Sitkeästi jatkoimme etsintöjä ja seuraava kysymämme metsätila oli liian pieni ja kalliskin. Alkoi iskemään jo pieni epätoivo. Tähänkö haaveet tyssäisivät?

Syksyn mittaan oli Mikon kanssa pariin kertaan tullut pohdittua mitäköhän sille hiukan reilun hehtaarin tontille Riitasarassa mahtoi tapahtua. Menikö se kaupaksi vai otettiinko se vaan pois myynnistä? Mikko muisti välitysfirman jossa tontti oli ollut myynnissä, josta soittamalla selvisi että tontti ei ollut mennyt kaupaksi. Välittäjä lupasi selvitellä tontin tilanteen ja nyt oltiinkin jännän äärellä, oliko tämä meidän viimeinen mahdollisuus? Pari viikkoa kului, eikä välittäjästä kuulunut mitään. Jälleen kerran kärsivällisyyteni petti, ja pyysin Mikon soittamaan välittäjälle uudelleen. Ja kyllä, tontti olisi mahdollista saada takaisin myyntiin! Koko loppuvuosi menikin sitten siinä kun hierottiin tontista kauppaa ja haettiin kaupungilta tontille ennakkopäätös meidän rakennussuunnitelmiimme. Ennakkopäätöstä varten ei tarvinnut olla vielä mitään valmiita suunnitelmia. Riitti kun toimitimme Timo Uusitalolle ruutupaperille piirretyn hahmotelman rakennuksista, niiden koosta ja käyttötarkoituksesta. Suunnitelmamme käsiteltiin seuraavassa kaupunginghallituksen kokouksessa.

Olin etukäteen jännittänyt, miten hankalaa olisi saada hevostallia varten lupia. Mutta itseasiassa kävikin niin, että ilman hevostallisuunnitelmia olisimme saaneet hylätä koko rakennusprojektin. Tonttimme sijaitsee maa-ja metsätalousalueella ja ennakkopäätöstä haettaessa meille kerrottiin, että tälle tontille oli haettu ennenkin rakennuslupaa parikin kertaa, mutta lupia ei ollut myönnetty. MUTTA koska meillä oli suunnitelmissa myös hevostalli, kaupungilta kerrottiin että he näyttävät vihreää valoa hankkeelle. Mikä tsägä! Vihdoin jouluaaton aattona 2013 oli hinta saatu sovittua ja mahdolliset esteet eliminoitua. Kinkkujen ja laatikoiden paistuessa uunissa laitoimme me nimemme kauppakirjaan ja niin tarinamme omakotirakentajina alkoi.