Kotia myymässä

Niinhän se menee, että jos haluaa saavuttaa jotain uutta, joutuu joskus myös luopumaan vanhasta. Pohdiskelin tänään tämän nykyisen talomme myymistä ja monia iloisia ja surullisiakin asioita mitä tässä talossa asumisen aikana on meille tapahtunut.

Me ostimme tämän talon minulle ihan tyypillisellä tavalla. Eli tammikuussa -08 meille heräsi ajatus, että josko vuokralla asumisen aika olisi ohi ja aloitettaisiin etsimään sopivaa rivariasuntoa. Tasan kaksi viikkoa myöhemmin tehtiin tarjous tästä omakotitalosta, koska tässä oli iso piha koirille.. Olen aina ollut nopeiden päätösten nainen, mutta eipä siitä taipumuksesta vielä mitään huonoa ole seurannut. Tarjous meni läpi ja maaliskuussa muutettiin Veräjänpieleen.

Kesällä -09 meillä elettiin jännää aikaa. Naimisiin mentäisiin 1.8 ja siihen liittyi paljon puuhastelua. En osannut epäillä mitään, kun Katriina tapansa mukaan ilmoitti tulevansa meille yökylään eräs kesäkuinen perjantai-ilta. Katriinalla oli siihen aikaan tapana yökyläillä meillä usein, joten en epäillyt mitään. Lauantai-aamulla heräsin aikaisin päästämään koiria ulos pissalle ja yön aikana meidän takaoveen oli ilmestynyt iso kyltti: Hei hei jos mä oisin sä mulla ois tänään POLTTARIT!!!!

Siskoni Hanne ja Katriina (jotka olivat myös kaasoni) olivat järjestäneet ihanien ystävieni kanssa minulle ihan mielettömän hauskan polttariviikonlopun. Sunnuntaina kun minut palautettiin takaisin kotiin pillitin hiukan olkkarin nojatuolissa, kun oli ollut niin kivaa ja nyt se olisi ohi. Noin kuukautta myöhemmin Mikko vietti pitkän viikonlopun omia polttareitaan ja eipä tainnut itku olla Mikollakaan kaukana, sen verran kovassa krapulassa sulhanen palautettiin kotiinsa.

"RENKAAT VAIHDETTU"

Hauska muisto on jäänyt elävästi mieleen myös hääpäivältä. Meidät oli juuri vihitty Noormarkun kirkossa, ja me pakkauduttiin kirkon pihassa hääautoon ja siitä sitten ajettiin pokkana kotiin pissattamaan ja ruokkimaan koirat. Mahtoi olla naapureilla ihmettelemistä. Tämän jälkeen sullouduin satujen trinsessamekossani takaisin Jaguariin ja hurautettiin hääpaikalle vieraiden perässä. Juhlakansaa nauratti, kun kuulivat missä oltiin välissä käyty.

Yksi kiva muisto liittyy Mikon 25-vuotis synttäreihin. Mikko oli puhunut jonkin aikaa, että haluaisi ostaa rummut, mutta rahaa ei vaan tuntunut koskaan jäävän säästöön. Podin huonoa omatuntoa, koska minulla kuitenkin oli oma hevonen, joka söi kirjaimellisesti leijonan osan omista tuloistani. Päätin järkätä Mikolle yllätyssynttärit meillä ja yhdessä sukulaisten ja kavereiden kanssa kerättiin kolehti ja saatiin ostettua Mikolle rummut. Mikon perheen kanssa harhautimme Mikon mökille hommiin päiväksi ja Mikon tullessa kotiin autotallissa odotti yllätys. Odotettiin kavereiden kanssa hiiren hiljaa autotallissa, jonne rummut oli kasattu, ja Mikon avatessa oven kaikki huusivat kitarisat heiluen onnitteluja. Taisi tulla lusikallinen pöksyihin, sen verran oli onnistunut yllätys. Tai Mikko ainakin huusi kaikista kovimmin. Meillä on muutenkin vuosien aikana järjestetty kavereille useammat kekkerit ja on ihan mielettömästi hauskoja muistoja niistä.

Keväällä -10 olin saanut päähäni, että haluan kissan. Manguin ja ruinasin, rukoilin ja uhkailin. Mikko väitti sitkeästi olevansa allerginen kissoille. Yritin selittää, että se että ei pidä kissoista ei ole sama asia kuin olla allerginen niille. Kattipakkomielle takaraivossani jäin odottamaan oikeaa hetkeä. Se koitti melko pian. Mikko sanoi haluavansa ostaa meille toisen auton. Olin ensin ovelasti hanketta vastaan ja kun autokuumetta oli kertynyt siipalle se 38 ja rapiat, ehdotin diiliä. Mikko saisi ostaa meille toisen auton ja minä katin. Huhtikuussa meille muutti pikku-nissan, kotoisammin Nisu ja kesäkuussa maatiaiskisunpentu Tiuku. Tiuku oli ihan mieletön persoona. Koira kissan vaatteissa. Lisäksi Tiukulta puuttui vallan kyky pelätä mitään. Kaikki ventovieraat koiratkin mentiin heti tervehtimään häntä pystyssä. Pihkan kanssa niistä tuli heti erottamattomat ystävykset. Vuoden verran Tiuku oli meillä sisäkissana ja ulkoili vain valjaissa. Muistan hyvin kun eräänkin kerran katsoin tietokonehuoneen ikkunasta ulos ja siellä odotti varsin mielenkiintoinen näky. Katti kiikkui pihlajanoksassa valjaista jumissa varsin kiusaantuneen näköisenä juoksuaikaisten Juulin ja Pihkan astuessa vuoronperään toisiaan taustalla. Juuli ja Pihka ovat siis meidän koiratytöt ja Juuli on Pihkan äiti. Mahtaa naapureilla olla tylsää kun me täältä lähdetään. Tiukun lähestyessä vuoden ikää huomasin sen istuvan melkein kaiken aikaa ikkunalla tuijottamassa ulos. Päätin raskain mielin, että Tiuku saisi elää ulkokissan elämää, kun kerran maalta oli kotoisin ja muillakin naapureilla oli ulkokissoja. Sydän syrjällään meillä sitten huudeltiin seikkailunnälkäistä pikkukisua iltaisin sisälle. 2.10 Tiuku ei tullut enää kotiin.

Tiukun kohtalo selvisi meille seuraavana päivänä. Pelottoman luonteen omaava pikkukatti oli lähtenyt liian suureen seikkailuun ja oli Nesteen vieressä Parkanontien laidalla jäänyt auton alle. Surin Tiukun kohtaloa niin rankasti, että päätin seuraavaksi ottaa sisäkissan. Niin meille muutti Tiukun kissankokoista aukkoa täyttämään ragdoll kissa Hele-katti, jolle rakennettiinkin ulkoiluaitaus.

Huonoa tuuria on riittänyt myös Helen kanssa. Hele astutettiin kesällä -13 ja suureksi surukseni Hele synnytti täysiaikaisena kaksi kuollutta alikehittynyttä tyttöpentua, jotka hautasimme Helen aitaukseen. Hele astutettiin uudelleen ja 17.päivä joulukuuta Hele keisarileikattiin, koska synnytys ei edennyt normaalisti. Hele sai kaksi ihanaa kissanpentua. Pikkuruiselle tarmokkaalle tyttöpennulle annettiin nimeksi Hattara ja rauhalliselle pullealle pojalle Hurja-Kaarlo. Ikävä kyllä pentujen ollessa viikon ikäisiä,
jouluaaton aattona, tulimme kotiin iloisina onnistuneista tonttikaupoista ja löysimme pikkuisen Hattaran kuolleena pesästä. Hattara haudattiin myös Helen aitaukseen, siskojen viereen ja näin päättyi Helen siitosura. Onneksi kuitenkin Hele astutettiin, koska surusta huolimatta meille jäi myös jotain aivan ihanaa. Pullea poskinen kollipoika Hurja-Kaarlo, joka muuttaa asumaan siskoni luokse Lyyli-kisun kaveriksi ja jolle me nyt etsimme sopivaa tyttöystävää asustamaan meille Helen kaveriksi. Pakkoavioliitto toisin sanoen, mutta tuskin Kale pistää pahakseen. ;)


 
Paljon on siis tärkeitä muistoja, joista moni jäi vielä kertomatta. Monta pientä koiralastakin on saatettu maailmalle ja nyt on myös perhe Saaren aika jatkaa matkaa. Ensimmäinen näyttö pidettiin 13.2 ja kolmessa päivässä löytyi ostajat.