Noni. Son syksy ny.

Kesä oli ja meni, ja joka viikonloppu oltiin jossain kissanpaskanristiäisissä pikku kekkuleissa. Eli kunnon ränni päällä koko kesän. Arkisin kävin salilla hiukan pullistelemassa ja pilateksessa vääntelemässä roppaani asentoihin mitkä ei ollut edes teoriassa mahdollisia. Nyt sitten maksa kiittää ja lonkat särkee, eli kiitos kesä 2015. Aion silti sitkeesti jatkaa salilla käymistä, vaikka tähän mennessä oon lihaksien sijasta onnistunut kasvattamaan ainoastaan sellaisen Jari "Bull" Mentula-tyyppisen otsasuonen. Ja sekin pullahtaa esille vaan silloin kun teen mavea maksimeilla (eli pelkällä tangolla mun tapauksessa).

Niinku peiliin kattois.

Ollaan nyt asusteltu täällä Meri-Porissa puolisen vuotta ja hyvin oon viihtynyt. Se hiukan jänskättää, että tuleeko mustakin täällä alkoholisti. K-kaupan (jota kaikki paikalliset sanoo Juhanaks, vaikka sen nimi ei oo ollut Juhana kuulemma enää aikoihin) kassalla on niin autsaideri olo, kun oon ainoa, joka ei osta Pirkka-kaljaa niin paljon kun ostoskärriin mahtuu. Tai yhden kerran eräs setämies kuljetti olusensa hihassa kassan ohi, mutta sen verran oli kova tarve päivittäiselle alkoholiannokselle, ettei malttanut odottaa ulos asti, vaan sihautti bissen auki jo tuulikaapissa. Mutta ite oon kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jos joku on valmis näkemään noin paljon vaivaa yhden Pirkka-kaljan eteen niin kyllä se sen on silloin ansainnut. Pihlavassa on myös paikallinen kuppila, Pihlapub, mutta sinne ei kuulemma voi nainen mennä. Paitsi jos on sellainen pirkkakaljanainen joka näyttää ja kuulostaa Timo Soinilta.

Hevoiset oli taas koko kesän Lattomerellä laitumella ja iki-ihanan Heikki-hepan laukattua vihreämmille laitumille muutti meille Pääkonttorin vahvistukseksi ja Outin muruseksi Tollo-lämminverinen. Ilmeisesti meidän muillakin hobusilla oli kiire Heikin seuraksi taivaslaitumille, tai sitten ne vaan päätti lähteä ylipitkäksi venahtaneelta laidunlomaltaan kotiin, kun keksivät viimeisellä viikolla iltamyöhällä lähteä porukalla 8-tielle liftaamaan. Mutta sen verran massakausi on ollut tällä kolmikolla päällä, ettei kukaan ollut kyytiin huolinut. Kaikeksi onneksi paikalle oli sattunut ajamaan joku niittymaalainen oman elämänsä Kari Vepsä, joka oli hevoskuiskaillut eksyneet lampaat liikenteen seasta takaisin turvaan poliisien äimistellessä vieressä. Aika suoritus, jos ottaa huomioon ettei miehellä ollut ikinä ollut hevosia, eikä karkureilla edes riimuja päässä. Kun uteliaana tiedustelin tältä arjen sankarilta miten ihmeessä hän ne sieltä pyydysti, niin vaatimaton vastaus oli vaan, että hevoset on niin viisaita ja jaloja eläimiä, että ihmiset turhaan pelkää niitä. Just.

Oltiin niin otettuja tämän Niittymaan Monty Robertsin urotyöstä, että heppapojat lähettivät hänelle seuraavana päivänä konjamiinipotun kiitokseksi. Arvoitukseksi jäi mikä hepat niin pelästytti, kun portista oli tultu kovalla vauhdilla läpi sähköistä huolimatta. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja hepat nyt kotona turvassa yyterin pusikoissa ja laidunloma loppui muutamaa päivää suunniteltua aiemmin.Tollo muutti meille heti samana päivänä ja sopeutui hyvin Eemelin tarhakaveriksi, vaikka hänen atleettinen olemuksensa saa nämä meidän lähinnä gotleettiset laitumeltapaluumuuttajat näyttämään hieman pönäköiltä. Meillä on nyt sitten Pääkonttorin hevosvahvuus Tollo, Eemeli, Ovelus ja Väinö. Eli tuttavallisemmin Tolkku, Pölkky, Olkku ja Mulkku.

Olkun ja Mulkun kanssa tyypittelemässä. Ihan ok maisemat.

Olen muuten ollut yhden ihmisen naamakirjalakossa kuukauden. Jotenkin vielä kestin sen mukihaaste, hevoshaaste, kukkahaaste, koirarotuhaaste ja arkijokavitunkuvahaaste-aikakauden, mutta tää uusi mitämieltäoletsateenkaariavioliitoistapolitiikastaturvapaikanhakijoistayms. mielensäpahoitusmyllytys menee silleen semisti yli vitutuskynnyksen. Joka on meikäläisellä kieltämättä varhaismurrosikäisen tasolla. Tässä on nyt ihmisillä tärkeämpääkin ajateltavaa kuin ihmisoikeudet ja maailmanrauha. Eli ratsastuskenttä. Jota meillä tehdään parasta aikaa.

Ratsastuskentän budjettikin menee muuten näköjään sillä oma arvio kertaa 3 systeemillä. No eipä tarvi jatkossakaan miettiä mihin rahansa laittaa, kun se tässä muka-aikuisuudessa on mälsää, että pappabetalar on nykyään pappakanjaglånapengar, mutta onneks pappa ei kyni korkoa. Oli tossa kaivinkonesedälläkin aika kättenvoiteet, kun reilu 1000 neliötä ei niin avaraa luontoa perattiin, tampattiin ja tasoitettiin edes jollain tasolla ratsastuskenttää muistuttavaksi hiekkalaatikoksi.

Torstaina aamulla näytti tältä.

Ei tullut paha kakku tuli hyvä kakku. Pintamaat kuorittu pois ja ojat kaivettu ympärille.

Lisäksi neiti Tallimestari vaati kentälleen salaojitukset sun muut  härpäkkeet. Ja nyt joku tietty voisi luulla, kun tontilla on 2 miljardia kiloa hiekkaa ihan omasta takaa, että meille tehtiin siitä ratsastuskenttä. No se joku olis väärässä, koska nti Tallimestari halusi luonnollisesti sahajauhokentän, joka vaatii alleen pienen kerroksen savimaata, jota meidän tontilla ei ole grammaakaan. No sitä onneksi Porissa piisaa ja saatiinkin pelkän kuljetuksen hinnalla vanhaa multamaata järkättyä kentälle.

Salaojat ja ohut multakerros paikallaan. Naapurit varmaan luulee, että aletaan pottufarmareiksi.

Kenttä saatiin viikonloppuna siihen malliin, että mullat on levitelty ja nyt puuttuu enää se helvetin hienee sahanpuru pinnasta. Joka muuten kannatti ostaa Noormarkusta ja Laviasta, kun sieltä sai hienojakoisempaa ja halvemmalla kotiintuotuna kuin tuosta kivenheiton päästä Pihlavan sahalta. Sahajauhokuormat saapuu keskiviikkona ja loppuviikko siis lykitään likkojen kanssa peräsuoli pitkällään purua ja loppuviikosta toivottavasti päästään ottamaan tyypit iki(iskän)omalla ratsastuskentällä!

Peace and love motherfuckers!

Jee jee nyt on kevät, eikä vituta enää paljoo yhtään!

Ei vituta edes se, ettei kolmeen päivään ole päässyt ratsastamaan, kun tulee vettä ja jotain valkosta paskaa vuoron perään taivaan täydeltä. Eikä se, ettei tallin pihassa voi liikkua kuin perhokalastuspöksyillä tai kanootilla. Oon vaan tyytynyt katselemaan keittiön ikkunasta somaa pilkullista pulleaa polleani ja siinä sivussa leikkinyt oman elämäni Peppi Pitkätossua haalimalla uusia eläimiä, syömällä aamupalaksi pullaa ja käyttäytymällä edesvastuuttomasti raha-asioissa.

Tarjosin ekalle vieraalleni Nooralle kuoharia asiaankuuluvasti raksapaffimukeista

Ja koska on kevät, olen ajatellut aloittaa taas urheilemaan! Jos vaikka elvyttäisin vanhan kunnon uintiharrastuksen tai juoksun tai crossfitin tai sit jos aloittaisi jonkun ihan uuden lajin! Hyvin ehtii laihduttamaan 100 kiloa ennen kesää, jos heti maanantaina aloittaa. Tai ei tietenkään vielä ensi maanantaina, kun silloin on pääsiäinen eikä kukaan aloita laihista juhlapyhänä. No ehkä tiistaina ja sitten ensi kesä on se kesä, kun mä tulen painamaan yhtä vähän kuin yläasteella ja sitten voin mennä yyteriin bikineissä ja ostaa ruokottoman lyhyet farkkushortsit. Samansuuntaisia ajatuksia on ehkä saattanut olla muutamana edellisenäkin keväänä, mutta tää tulee olemaan se kaikkien aikojen extreme makeover kevät, koska olen erityisen motivoitunut just tänä vuonna. Taas.

Tajusin kaksi viikkoa sitten sunnuntaina, että jumaleisson tässähän on Meri-Porin uimahalli ihan kivenheiton päässä. Iski hirvee fiilinki, että pakko päästä uimaan pitkästä aikaa. Eikä mitään noloa sammakkoa, vaan rintauintia ja kroolia perkele! Mutta ei sinne tietenkään sunnuntaina voinut mennä. Sunnuntaisin käy vaan kaikki amatöörit ja mukulat pissimässä altaaseen. Vaan mikäs sen hienompi tapa aloittaa uusi viikko ja elämä, kuin mennä heti maanantai aamulla kukonlaulun aikaan hallille polskimaan ja kisailemaan ammattilaisten ja eläkeläisten kanssa.

Uimariura harmittavasti kariutui sillä kertaa siihen, kun Meri-Porin uimahalli onkin aina maanantaisin suljettu ja fiilinki kerkes mennä tiistaiksi ohi. Mutta se on nyt mulla tässä ihan työnalla, se uimahalliin meno. Mulla on uidessa aina sellainen tapa, että oon salaisesti uimakisoissa niiden eläkeläisten ja muiden uimareiden kanssa. Mä yleensä aina häviän, paitsi yhdellä kerralla olin ihan liekeissä ja vedin rintaa oikeen tunteella päästä päähän. Mun kanssa oli samaan aikaan uimassa hiukan mua vanhempi nainen ja vedin aivan täysillä ja pieksin sen koko ajan ihan 6-0. Henki meinas mennä, mutta ei kunnon nöyryytystä mikään voita. Tai eihän se nainen tiennyt, että häntä nöyryytetään kun ne uimakisat on vaan mun päässä. Mutta onneksi en alkanut isommin vittuilemaan tälle mun kilpasiskolle, kun huomasin vasta kun hän oli nousemassa pois altaasta, että häneltä puuttui kokonaan toinen jalka. Ihan sama, voitin silti.

Lisäksi ajattelin, että jos ottais PT:n ja alkais fitnessmuijaks ja muuttais tän treeniblogiks. Harmi kun ne on vaan aika kalliita ne Peeteet. Ehkä meen sit kuitenkin vaan pilatekseen. Aamuaerobiset voisin kanssa aloittaa tässä lähiaikoina. Mutta ei kyllä huomenna kun on niin paska keli. Tarvii nyt hiukan sulatella tätä, eikä tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä ja lajivalintoja, kun sit helposti menee ylikuntoon.

Koirien kanssa aamuaerobisella. Ostettiin Tebskalta pullat kotimatkalla.

Ai niin tää olikin joku raksablogi. Niin siis ollaan ehditty asumaan täällä uudessa kodissa jo reilun kuukauden. Sisätyöt on aikas pitkälle reilassa ja nyt väkerretään terassia. Ekat kolme viikkoa syötiin pelkästään mikropitsaa, kun eräs nimeltä mainitsematon suurehko ja kohtuu tyyris keittiöfirma sössi melkein koko meidän tilauksen. Jätetään nyt nimet mainitsematta ja sovitaan että firman nimi olisi ollut vaikka täysin kuvitteellisesti Pastelli.

Helekatti uudessa kodissa. Antaa pahaa silmää, koska palvelu baaritiskillä on ala-arvoista.

Niin tämä Pastelli toimitti meille väärän kokoisen työtason, vääränlaiset lasiovet, yksi kaappi oli 18cm liian kapea ja kaiken lisäksi yhdessä kaapissa oli kolhu. Rehtinä firmana he tosin tarjosivat meille erireilua diiliä; jos me maksetaan vajaat 400e lisähintaa niin he tekevät meille uuden tason. Koettiin kuitenkin jostain syystä hiukan epäreiluksi meitä kohtaan, että maksettaisiin heidän virheellisesti toimittamasta tasosta kahteen kertaan, eikä suostuttu tähän diiliin. No ei mitään sieltä vastattiin, laitetaan riita poikki ja maksatte vaan 150e. Ei edelleenkään suostuttu ja tästä meidän nitkusta asenteesta pahastuneena Pastellilta ilmoitettiin, että sieltä tullaan oikein esimiehen kanssakäymään katsomaan miten me olemme virheellisesti asentaneet tason paikalleen. Noo, virhehän heidän mittaajalle oli tapahtunut ja uusi taso, lasiovet ja kaappi laitettiin tilaukseen. Tuotteet luvattiin meille kahdessa viikossa, mutta pari viikkoa kului eikä kamoja näkynyt ei kuulunut. Tämä oli se hetki, kun myös Mikko kasvatti itselleen munat ja ainakin Reposaaressa asti kuultiin meillä puhelimen välityksellä käyty kehityskeskustelu Pastellin esimiehen kanssa. Vastaus oli tyhjentävä; en mä nyt sulle laminaattitasoks voi muuttua ja tähän oli Mr. Juurimunatkasvattaneenkin tyydyttävä. Jäätiin siis hampaita kiristellen odottamaan ja tavarat toimitettiin viikkoa myöhemmin. Keittiö on kuitenkin nyt paikallaan ja Saarioisten kuraläpät on tässä taloudessa pannassa loppuvuoden.

Eka gourmet-ateria uudessa kodissa

Voin kertoa myöhemmin lisää persaukisten sisustusjuttuja sekä meidän uudesta perheenjäsenestä Pirskatista, mutta nyt mun on pakko mennä kattoon netistä mitä protskupirtelöt ja sheikkerit maksaa! Kivaa pääsiäisen aikaa kaikille!

Aurinkoista munajuhlaa! t.Munamies (ent. lämminvesivaraaja, nyk.roskis)

Raksailun tähtihetkiä

Pohdiskelin tuossa taannoin mitkä jutut on jäänyt erityisesti mieleen tässä meidän talorojektissa. Ei ehkä mitkään maailman riemullisimmat muistelot. Vaikka niinhän sitä sanotaan, että joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään.

Top kolmosen valinta oli kyllä tosi vaikea, koska perseelleen menneitä hetkiä oli niin lukuisia. Näistä kärkikolmikkoon valikoituneista hetkistä joka ikinen aiheutti sellaisen "kunnes morsiamen maailma romahti"-tyyppisen totaalisen paskakskaikki-kilarin.

I feel you Muumipeikko

Vituiks meni top 3

3. Varkaat

En olekaan hirveästi täällä vielä mainostanut, että meidän raksalla kävi syksyllä varkaita. Ai miksi en ole mainostanut? No kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että hävetti hieman ettei oltu viitsitty asentaa kahvoja ja lukkoja oviin. Ja toisekseen siksi, ettei pitkäkyntinen/kyntiset olleet vieneet kuin 8 rullaa höyrynsulkuteippiä, kahdesta vatupassista sen lyhyemmän passin ja NE HELVETIN KAHVAT JA LUKOT, jotka lojui sisällä Siwan muovikassissa. Mikko epäili, että asialla on saattanut olla uteliaat pikkupojat tai paikallinen puliukko, joista tilaisuus on tehnyt varkaan. Eli jos bongaatte jossain puumajan joka on hämmästyttävän suora, hyvin eristetty ja abloyn lukkopesällinen kahva ovessa, niin ottakaa yhteys allekirjoittaneeseen.


2. Lattialämmityskaapelit

Elokuussa meillä oli asiat mukavalla mallilla. Olin hankkinut Mikolle heinäkuussa synttärilahjaksi lahjakortin, jolla saataisiin yöpyä 2 yötä Tallinnalaisessa 5 tähden hotellissa. Saataisiin siis ruhtinaalliset 3 päivää lomaa raksalta, mutta loma käytettäisiin hyödyllisesti Tallinnan rautakauppoja kierrellen ja pakuun kamaa keräten.

Ennen lähtöä Mikko jutteli useaan otteeseen puhelimessa lattialämmitysmiehen kanssa, joka lupasi hoitaa lattialämmityskaapelit paikalleen viimeistään meidän reissun aikana, koska betonivalu ja lattian liippaus osuisi juuri siihen päivään kun palataan yöllä Tallinnasta. Lattialämmitysmies oli lykännyt tulemistaan jo jonkun aikaa ja Mikko soittikin hänelle vielä monta varmistuspuhelua ennen reissua. Asia olisi kuulemma reilassa ja hän pyhästi lupasi hoitaa homman meidän reissun aikana.

Tunnelma oli katossa matkaan lähtiessä ja vaikka Tallinnassa hokattiin navigaattorin unohtuneen ei sekään haitannut, kun Mikko suhaili liikenteessä kuin paikallinen Jaanus konsanaan. Löydettiin kaikki raksaliikkeet (K-Rauta, Bauhaus, Bauhof, Espak ja Ehituse ABC) vahingossa. Auto tursui raksakamaa kotimatkalla ja oltiin kotona yöllä kolmen aikoihin. Ei laitettu herätyskelloja päälle ollenkaan, kun päätettiin nukkua hiukan pidempään. Mitäpä meillä kiirettä aamulla raksalle, kun siellä olisi betoniauto ja lattialiipparit hommissa ja me oltaisiin itse lähinnä ammattilaisten tiellä.

Aamulla sitten puhelin pirisi klo 8, kun Mikolle soitti kohtuu kiukkuinen lattialiippari, että hän on täällä teidän raksalla betoniauton ja toisen työmiehen kanssa, mutta että ei täällä ole lattialämmitysputket paikallaan. Oltiin aivan äimänkäkenä ja onneksi lattialiipparilla oli toinen työmaa minne hän saisi kurat, mutta betoniauton matkakulut tulisivat kyllä meidän maksettavaksi.

Missä helevetissä ne lämmitysputket on???

Ja koska jaettu vitutus on puolet kevyempi kantaa, soitti Mikko lattialämmitysmiehelle melko napakan puhelun, että missäs ne halvatun putket ovat. Kävi ilmi, että hän oli siirtänyt homman kaverilleen, joka oli siirtänyt homman hamaan tulevaisuuteen. Mutta ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Saatiin reilusti lattialämmitysputkien hinnasta hyvitystä ja muutaman päivän kuluttua meillä olikin jo pirtissä lattia.

Uutta yritystä paremmalla onnella

Tämä kuva ei selityksiä kaipaa.

1. Maalämpöpumpun käyttöönotto

Kirkkaimpana tähtenä ketutuksen taivaalla on ehdottomasti maalämpöpumpun käyttöönotto. Eikä vähiten siksi, että tässä olikin ihan useampia perseelleen menneitä vaihetta. Koko homma venahti niin, että maalämpö saatiin päälle vasta joulukuun puolivälissä. Marraskuussa talossa puhalsi 3 lämpöpuhallinta täyttä höökiä ja tuloksena oli leppoisa 400e sähkölasku. Hiukan avauduttiin asiasta putkarille, jonka vastuulla oli pumpun tilaaminen ja asennus. Mutta putkarin mukaan lasku ei kuulemma johtunut urku auki huutavista puhaltimista, vaan meidän työvaloista. Täytynyt olla kyllä tosi kirkkaat valot meillä.

Onneksi on edes takka persaukisilla

Sovittiin jo joskus heinäkuussa putkarimme kanssa, että hän asentaa meille maalämpöpumpun heti kun mahdollista. Pumpun saisi kuulemma tilaamalla parissa päivässä sitten kun ajankohtaista.  Joo pumpun kyllä saikin, mutta jotain perkeleen asennussarjaa sitten odoteltiinkin melkein kuukausi.

Kun pumppu vihdoin saatiin raijattua tontille ja tekniseen tilaan omalle paikalleen, huomasi putkari että hän oli epähuomiossa asentanut ilmanvaihtokoneen liian alas pumpun yläpuolelle. Iv-konetta ei voinut enää siirtää, koska siihen tulevat ilmanvaihtoputket oli jo vedetty vintille ja päälle lasketeltu reipas puoli metriä puhallusvillaa. Siispä pumppu jouduttiin siirtämään toiselle puolelle huonetta, jonne oli jo luonnollisesti asennettu sähkötaulu. Eli ts. sähkäri joutui tulemaan siirtämään sähkötaulun toiselle puolelle huonetta pumpun tilalle.

Kunnes vihdoin koitti ilon ja onnen perjantai. Putkari soitti ja kertoi että asennussarja on viimeinkin saapunut ja huomenna nousisi meikämandoliinon verenpaineen sijasta talon lämpötila. No yllätys yllätys, melkein ratkesi verisuoni päästä, kun Mikko kertoi että putkari oli soittanut ja sanonut, että toinen keruuputki on ehkä tukossa, ja että hän lähti menemään toiselle työmaalle. Oltiin yhtenä kysymys-ja huutomerkkinä koko ilta kun mietittiin missä kohtaa järjestelmää tukos on. Seuraavana päivänä putkari tuli uudestaan toveriputkarin kanssa ja keruuputkesta paljastui ilmakupla ja johan alkoi lattia lämpeämään..

Mutta ei suinkaan alakerrassa. Ehei. Yläkerran lattia näytti seuraavana päivänä +26°C ja alakerta +18°C. Mikko soitti putkarille joka lupasi hoitaa homman ja tulikin tontille parin päivän päästä. Ilmoitti säätäneensä lämpökäyrät kuntoon ja seuraavana päivänä yläkerran lattia näytti leppoisat +27°C ja alakerta edelleen +18°C. Tässä kohtaa pukkasi joulunpyhät päälle ja päätettiin odottaa maanantaihin ja mutkuttaa sitten vasta asiasta. No meidän onneksi tapaninpäivänä isosiskoni keksi miehensä kanssa lähteä käymään tapsantanssien sijasta meidän raksalla. Ja onneksi lankoni häärää työkseen lämmitysasioiden parissa, koska hän alkoi ensitöikseen ihmetellä miksi alakerran jakotukki oli kylmä ja vesi ei siis kiertänyt ollenkaan alakerrassa. No, kätevä lankoni hääräili hetken teknisessä tilassa ja jukopliut kohta oli pirtin sisälämpötila +27°C, kun myös alakerrassa kiersi vesi. Putkarilta oli unohtunut alakerran vesikierron venttiili kiinni.

Siinäpä noita vuoden 2014 tähtihetkiä. Tällä hetkellä tehdään raivopäisesti sisähommia ja suunnitelmissa olisi päästä muuttamaan ihan lähiviikkoina. Tai kuukausina.

Tai vuosina.

Mielensäpahoittaja

Täällä ollaan "taas".

Se on valmis!!!
Viiitsi vitsi vitsi, ei lähelläkään!
Mutta ulkoisesti muistuttaa jo hämmästyttävän paljon
ihmisen asumusta

Pitäisi varmaan pikkaisen päivittää tätä blogia, jos viimeksi olen kirjoittanut silloin kun perustukset oli valmiina. Ollaan me jumalan kiitos hiukan edistytty niistä ajoista. Tai no, ollaan ja ollaan. Helvetisti tehdään koko ajan ja visa vinkuu, mutta missään se ei kyllä näy.

Tässä pikakelauksella puolen vuoden askartelupaskartelut. Varmaan puolet hommista puuttuu listasta, kun aika kultaa muistot ja ihmisen mieli pyrkii unohtamaan ne traumaattisimmat kokemukset. Mutta siis nyt on hirsikehikko kasattuna, jätevesi- ja salaojajärjestelmä asennettu, kattotuolit ja -pellit paikallaan, rännit, lumiesteet ja tikkaat paikallaan, lattialämmityskaapelit asennettu ja lattia valettu ja liipattu. Lisäksi talo on maalattu ulkoa kahteen kertaan, maalämpökaivo porattu ja maalämpöpumppu asennettu. Tuulensuojapaperit ja hirsipaneelit asennettu ja kaikki mahdolliset reiät tilkitty. Palomuuri, piippu ja takka on muurattu, laatoitettu ja viimeistelty, väliseinät villoitettu ja levytetty sekä kitattu ja hiottu, sähköt vedetty, ilmanvaihtotyöt tehty. Sisäseinätkin on maalattu useampaan otteeseen. Lisäksi ollaan tehty tolkuton määrä kaikkea pikku nyherrystä mikä ei näy missään, mutta on kuulemma tarpeellista asumisviihtyvyyden kannallalta. Esim. vintille puhallettiin 600mm villaa, jota ilman saattaisi pytinki hieman falskata.

Päätettiin oman kesämme lisäksi pilata myös lähiomaisten kesä

Isä Takala

Mutta takaisin siihen mielensäpahoittamiseen. Tässähän tulee muuten ihan sellainen kuva, että rakentaminen olisi jotenkin mukavaa hommaa. Palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Keväällä sovimme puolitutun kirvesmiehen kanssa, että hän tulee meille töihin opastajaksi kun alamme kasaamaan hirsiä. No ei varmaan ole kenellekään yllätys, että ei tullut eikä tähän päivään mennessä tontilla ole näkynyt. Talo tuli kuitenkin kasattua kuudessa päivässä jumalattomassa helteessä talkoovoimin lähisukulaisia ja Väinö-tuffan traktoria rääkäten ja linja Kontiolle kävi kuumana, kun kysyttiin neuvoja.

Ja ihan snadisti kuumempana linja kävi, kun kattotuolien asennuksessa eräs helteinen keskiviikko huomattiin, että Kontio oli jättänyt epähuomiossa 2kpl kattotuoleja pois toimituksesta. Meillä oli silloin pienoinen paniikki päällä, kun Pekka perkeleen Pouta lupaili reipasta vesisadetta tulevalle viikolle maanantaista lähtien ja ajatuksena oli saada kattotuolit paikalleen ja talo suojattua loppuviikon aikana. Tulin töistä tontille, kun kuulin Mikolta, että kaksi kattotuolia uupuu ja uudet järjestyisi vasta seuraavan viikon maanantaiksi. Totesin, että ei muuten käy ja kävin pienen kehityskeskustelun Kontion henkilökunnan kanssa puhelimitse. En nyt viitsi tässä sanasta sanaan toistaa puhelun sisältöä, mutta kattotuolit tulivat seuraavana iltana. Siskoani Kataa lainaten; Sä oot Maikki vihdoin kasvattanut ittelles munat.

Just ja just tarkeni. Jos ei paremmin tietäisi niin saattaisi luulla että isä-Takalalla ja isä-Saarella olis ollut kivaa hirsitalkoissa.

Kattopellien asennus talkoissa äiti-Takala, isä-Saari ja veli-Saari

Rahat ei enää riittäneet nosturiin, niin nostettiin loput kattotuolit käsin.
 No eikä, pienimmät vaan.

Pekka Pouta oli muuten väärässä. Vettä ei satanut moneen viikkoon pisaraakaan, vaikka joka jumalan päivä luvattiin kuuroja. Oli kyllä rattoisaa peittää pressuilla taloa ja puutavarakasoja pitkän päivän päätteeksi melkein kolmenkymmenen asteen helteessä. TURHAAN!!


Jätevesijärjestelmän asennus sujui hyvin, lukuunottamatta sitä että meidän LVI-suunnittelija kuoli. Ei siis luojan kiitos meidän projektin takia, vaan aivan yllättäen sairaskohtaukseen. Meidän talo ja heppatalli jäi yhdeksi hänen viimeisimmistä suunnitelmistaan ja kiitos sinne pilvenhattaralle hyvästä työstä.


Maalämpökaivo meille porattiin syksyllä. Ihan pikkasen jännitti ennakkoon montako sataa metriä olisi hiekkaa vastassa, ennen kuin pora osuisi kallioon. Maalämpökaivon porauksessa maaosuus on monin verroin kalliimpaa metrihinnaltaan, kuin itse kallioporaus. Hiekkaa meillä oli 24 metriä ennen kalliota, eli ihan inhimillinen määrä. Yhteensä kaivo porattiin 170m syvyyteen. Kaivon hinnaksi tuli kokonaisuudessaan n.6000e. Lisäksi meille tulee Niben 8 kW:n pumppu, joka maksaa myös n. 6000e. LVI-mies, joka meillä on hommissa, asentaa pumpun meille tuntityönä ja hän arvioi asennuksen hinnaksi n.1500e. Eli maalämmön hinnaksi tulee yhteensä palttiarallaa 13500e. Jos jotain olen oppinut maalämpöasioista, niin kaikki kannattaa kilpailuttaa erikseen. Eli porausurakka, pumppu ja asennus. Valmiina pakettina olisi saanut maksaa firmoille monta tuhatta euroa enemmän ja kun laskelmia tarkistettiin Niben tehtaalla, oli lisäksi meille tehdyt tarjoukset reippaasti alimitoitettuja kaivon syvyyden ja pumpun tehokkuuden suhteen joka firmassa! Onneksi asia tarkistettiin ja porattiin vielä reippaasti ylimääräistäkin, että varmasti kaivo on riittävän syvä.

Tässä kohtaa ollaan vielä jännäkakkat housussa, kun jännätään paljonko on hiekkaa ennen kalliota.

Hepat muutti tontille elokuun lopussa siirtotalleihin. Loistava tekosyy mulle luistaa välillä raksahommista liikuttamaan sitä lihapullaa. Ratsastusmaastot tuolla on niin huikeat, että se auttaa jaksamaan tätä maailmanlopun projektia. En sitten tiedä mistä Mikko ammentaa voimia rakentamiseen, kun sen salibandymaila ei paljoa yyterin maastoista perusta. Hepat tuntuu viihtyvän tontilla hyvin, kun kaivettiin niille osittain tarhoista yyterin hiekat esiin ja jätettiin osa ihan luonnontilaan. Siellä ne pullapyllyt leikkii villihevosia metsässä samoillen ja hiekalla köllien.

Ei porvarin elämää mikään voita

Pariin kertaan ollaan käyty Tallinnassa pakulla Hyvät Halpamatkalaiset-reissulla ja palattu Transitin jouset vinkuen ja perä maata viistäen auto pullollaan raksakamaa. Reissut on olleet menestys ja niiden ansiosta ollaan säästetty monta tonnia. Iso säästö saatiin myös aikaiseksi kun tilattiin side-by-side jääkaappi-pakastin ja saarekeliesituuletin Saksasta. Ja jotta totuus ei pääsisi unohtumaan tilattiin keittiö Puustellilta. Keittiön toimitus ollaan sovittu viikolle 7.

Raksakamaa Virosta

Ja nyt ollaan tosiaan maalattu ja tapetoitu sisäseiniä kuin viimeistä päivää. Iskä oli tosi huolissaan, kun kuuli että mäkin aion maalata. En antanut pienen vastarinnan häiritä ja ekasta 10 litran maaliämpäristä riitti ehkä yhteen seinään ja loput löytyi mun vaatteista, kengistä, katosta, lattialta ja autosta. Maalipurkkien kyljessä lukee aina se neliömäärä mihin maalin pitäisi riittää. Kusetuksen makua sanon minä.



Oltiin loppukesällä Venetsialaisten aikaan ystävien häissä. Juhlassa oli yhtenä tehtävänä antaa hääparille elämänohjeita tulevaisuuden varalle. Kirjoitettiin Mikon kanssa lappuun, että älkää alkako rakentamaan taloa.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille! Eli Hennalle ja Hannelle. Kaikki 2 lukijaa ei voi olla väärässä.