sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Raksailun tähtihetkiä

Pohdiskelin tuossa taannoin mitkä jutut on jäänyt erityisesti mieleen tässä meidän talorojektissa. Ei ehkä mitkään maailman riemullisimmat muistelot. Vaikka niinhän sitä sanotaan, että joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään.

Top kolmosen valinta oli kyllä tosi vaikea, koska perseelleen menneitä hetkiä oli niin lukuisia. Näistä kärkikolmikkoon valikoituneista hetkistä joka ikinen aiheutti sellaisen "kunnes morsiamen maailma romahti"-tyyppisen totaalisen paskakskaikki-kilarin.

I feel you Muumipeikko


Vituiks meni top 3

3. Varkaat

En olekaan hirveästi täällä vielä mainostanut, että meidän raksalla kävi syksyllä varkaita. Ai miksi en ole mainostanut? No kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että hävetti hieman ettei oltu viitsitty asentaa kahvoja ja lukkoja oviin. Ja toisekseen siksi, ettei pitkäkyntinen/kyntiset olleet vieneet kuin 8 rullaa höyrynsulkuteippiä, kahdesta vatupassista sen lyhyemmän passin ja NE HELVETIN KAHVAT JA LUKOT, jotka lojui sisällä Siwan muovikassissa. Mikko epäili, että asialla on saattanut olla uteliaat pikkupojat tai paikallinen puliukko, joista tilaisuus on tehnyt varkaan. Eli jos bongaatte jossain puumajan joka on hämmästyttävän suora, hyvin eristetty ja abloyn lukkopesällinen kahva ovessa, niin ottakaa yhteys allekirjoittaneeseen.


2. Lattialämmityskaapelit

Elokuussa meillä oli asiat mukavalla mallilla. Olin hankkinut Mikolle heinäkuussa synttärilahjaksi lahjakortin, jolla saataisiin yöpyä 2 yötä Tallinnalaisessa 5 tähden hotellissa. Saataisiin siis ruhtinaalliset 3 päivää lomaa raksalta, mutta loma käytettäisiin hyödyllisesti Tallinnan rautakauppoja kierrellen ja pakuun kamaa keräten.

Ennen lähtöä Mikko jutteli useaan otteeseen puhelimessa lattialämmitysmiehen kanssa, joka lupasi hoitaa lattialämmityskaapelit paikalleen viimeistään meidän reissun aikana, koska betonivalu ja lattian liippaus osuisi juuri siihen päivään kun palataan yöllä Tallinnasta. Lattialämmitysmies oli lykännyt tulemistaan jo jonkun aikaa ja Mikko soittikin hänelle vielä monta varmistuspuhelua ennen reissua. Asia olisi kuulemma reilassa ja hän pyhästi lupasi hoitaa homman meidän reissun aikana.

Tunnelma oli katossa matkaan lähtiessä ja vaikka Tallinnassa hokattiin navigaattorin unohtuneen ei sekään haitannut, kun Mikko suhaili liikenteessä kuin paikallinen Jaanus konsanaan. Löydettiin kaikki raksaliikkeet (K-Rauta, Bauhaus, Bauhof, Espak ja Ehituse ABC) vahingossa. Auto tursui raksakamaa kotimatkalla ja oltiin kotona yöllä kolmen aikoihin. Ei laitettu herätyskelloja päälle ollenkaan, kun päätettiin nukkua hiukan pidempään. Mitäpä meillä kiirettä aamulla raksalle, kun siellä olisi betoniauto ja lattialiipparit hommissa ja me oltaisiin itse lähinnä ammattilaisten tiellä.

Aamulla sitten puhelin pirisi klo 8, kun Mikolle soitti kohtuu kiukkuinen lattialiippari, että hän on täällä teidän raksalla betoniauton ja toisen työmiehen kanssa, mutta että ei täällä ole lattialämmitysputket paikallaan. Oltiin aivan äimänkäkenä ja onneksi lattialiipparilla oli toinen työmaa minne hän saisi kurat, mutta betoniauton matkakulut tulisivat kyllä meidän maksettavaksi.

Missä helevetissä ne lämmitysputket on???


Ja koska jaettu vitutus on puolet kevyempi kantaa, soitti Mikko lattialämmitysmiehelle melko napakan puhelun, että missäs ne halvatun putket ovat. Kävi ilmi, että hän oli siirtänyt homman kaverilleen, joka oli siirtänyt homman hamaan tulevaisuuteen. Mutta ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Saatiin reilusti lattialämmitysputkien hinnasta hyvitystä ja muutaman päivän kuluttua meillä olikin jo pirtissä lattia.

Uutta yritystä paremmalla onnella
Tämä kuva ei selityksiä kaipaa.



1. Maalämpöpumpun käyttöönotto

Kirkkaimpana tähtenä ketutuksen taivaalla on ehdottomasti maalämpöpumpun käyttöönotto. Eikä vähiten siksi, että tässä olikin ihan useampia perseelleen menneitä vaihetta. Koko homma venahti niin, että maalämpö saatiin päälle vasta joulukuun puolivälissä. Marraskuussa talossa puhalsi 3 lämpöpuhallinta täyttä höökiä ja tuloksena oli leppoisa 400e sähkölasku. Hiukan avauduttiin asiasta putkarille, jonka vastuulla oli pumpun tilaaminen ja asennus. Mutta putkarin mukaan lasku ei kuulemma johtunut urku auki huutavista puhaltimista, vaan meidän työvaloista. Täytynyt olla kyllä tosi kirkkaat valot meillä.

Onneksi on edes takka persaukisilla


Sovittiin jo joskus heinäkuussa putkarimme kanssa, että hän asentaa meille maalämpöpumpun heti kun mahdollista. Pumpun saisi kuulemma tilaamalla parissa päivässä sitten kun ajankohtaista.  Joo pumpun kyllä saikin, mutta jotain perkeleen asennussarjaa sitten odoteltiinkin melkein kuukausi.

Kun pumppu vihdoin saatiin raijattua tontille ja tekniseen tilaan omalle paikalleen, huomasi putkari että hän oli epähuomiossa asentanut ilmanvaihtokoneen liian alas pumpun yläpuolelle. Iv-konetta ei voinut enää siirtää, koska siihen tulevat ilmanvaihtoputket oli jo vedetty vintille ja päälle lasketeltu reipas puoli metriä puhallusvillaa. Siispä pumppu jouduttiin siirtämään toiselle puolelle huonetta, jonne oli jo luonnollisesti asennettu sähkötaulu. Eli ts. sähkäri joutui tulemaan siirtämään sähkötaulun toiselle puolelle huonetta pumpun tilalle.

Kunnes vihdoin koitti ilon ja onnen perjantai. Putkari soitti ja kertoi että asennussarja on viimeinkin saapunut ja huomenna nousisi meikämandoliinon verenpaineen sijasta talon lämpötila. No yllätys yllätys, melkein ratkesi verisuoni päästä, kun Mikko kertoi että putkari oli soittanut ja sanonut, että toinen keruuputki on ehkä tukossa, ja että hän lähti menemään toiselle työmaalle. Oltiin yhtenä kysymys-ja huutomerkkinä koko ilta kun mietittiin missä kohtaa järjestelmää tukos on. Seuraavana päivänä putkari tuli uudestaan toveriputkarin kanssa ja keruuputkesta paljastui ilmakupla ja johan alkoi lattia lämpeämään..

Mutta ei suinkaan alakerrassa. Ehei. Yläkerran lattia näytti seuraavana päivänä +26°C ja alakerta +18°C. Mikko soitti putkarille joka lupasi hoitaa homman ja tulikin tontille parin päivän päästä. Ilmoitti säätäneensä lämpökäyrät kuntoon ja seuraavana päivänä yläkerran lattia näytti leppoisat +27°C ja alakerta edelleen +18°C. Tässä kohtaa pukkasi joulunpyhät päälle ja päätettiin odottaa maanantaihin ja mutkuttaa sitten vasta asiasta. No meidän onneksi tapaninpäivänä isosiskoni keksi miehensä kanssa lähteä käymään tapsantanssien sijasta meidän raksalla. Ja onneksi lankoni häärää työkseen lämmitysasioiden parissa, koska hän alkoi ensitöikseen ihmetellä miksi alakerran jakotukki oli kylmä ja vesi ei siis kiertänyt ollenkaan alakerrassa. No, kätevä lankoni hääräili hetken teknisessä tilassa ja jukopliut kohta oli pirtin sisälämpötila +27°C, kun myös alakerrassa kiersi vesi. Putkarilta oli unohtunut alakerran vesikierron venttiili kiinni.







Siinäpä noita vuoden 2014 tähtihetkiä. Tällä hetkellä tehdään raivopäisesti sisähommia ja suunnitelmissa olisi päästä muuttamaan ihan lähiviikkoina. Tai kuukausina.

Tai vuosina.













3 kommenttia: